Lelut
Lelut kiehtovat meitä, on aina kiehtoneet. Ne ovat ikäkohtaisia ja varttuessa lelut usein suurenevat ja kallistuvatkin. Leluilla on psykofyysinen merkitys ja tiedostamaton tarkoitus, johon liittyy usein tietoista ja tiedostamatonta kilpailuasetelmaa, niin kuin pienellä lapsella niin aikuisellakin. Lelut ovat siinä mielessä henkistä tasapainoakin ylläpitäviä ja ovat arvojemme kiinnittymisen kohteita.
Leluilla haemme myös huomiota ja sitä tiettyä sosiaalista verkostoa itsellemme tietoisesti ja tiedostamattomasti. Kun meillä on uusi hieno lelu, tahdomme usein myös että muut sen näkevät ja ihailevat sitä. Ihmisen mieli toimii näin, mitä vahvempaa defensiivistä toimintaa asia sisältää sen suuremmin me kiinnymme leluihimme, jopa riippuvuuden tasolle.
Leluistamme voimme päätellä millä henkisellä tasolla menemme ja olemmeko riippuvaisia? Voinko heittää leluni pois ilman tuskaa, myydä sen tai laittaa kiertoon? Ajatusleikki jo tästä kertoo meille itselle itsestämme.
Lelut voivat olla hyödyllisiä, kun niihin on oikeanlainen suhde ja vuorovaikutus, ne joko voivat olla olemassa tai ei ilman kipua tai kärsimystä: tämä on henkisyyden ja henkisen kasvun mittari. Kun ihminen menettää äkkiä, ennaltaarvaamatta lelunsa tämä voi olla ensin sokki ja tähän tulee sopeutua niin kuin kaikkiin äkillisiin järkyttäviin tapahtumiin. Ilman sopeutumista se todennäköisesti tavalla tai toisella vammauttaa.
Mikä on siis suhtautumiseni leluihini ja mitä ne ovat elämässäni? Mitä lelu taikka lelut minulle tuovat ja voinko antaa niitä lainaksi tai luovuttaa ilman kipua, paljonko tarvitsen leluja ylipäätään ja minkälaista on leikkini näiden kanssa? Onko hyvin tunnepitoista? Voiko olla rationaalista, ennalta arvattavaa, onko leikissä uutta variaatiota? Lelut ovat kuva sinusta.