LAPSI
Lapsella on monta ajatusta ja kysymystä elämästä. Niin kuin aikuisellakin usein on, lapsi on vain avoimempi ja uteliaampi ja ennakkoluuloton nämä esittämään. Aikuisella usein ennakkoluulot ja asenteet sekä tiedostamattomat defenssit ovat esteenä kysyä, hämmästellä tai nähdä totuutta vaikka se olisi aivan edessämme.
Lapsi näkee ja sanoo ”keisarilla ei ole vaatteita”. Pidämme kiinni siitä ajatuksesta, joka tuo meille turvan tunnetta, (se on inhimillistä) vaikka tämä olisi itsepetosta. Haluammeko laadullistaa ja kehittää elämäämme? Se kaikki lähtee tunnistamalle ajatuksemme, hyppäämäällä rohkeasti lapsen maailmaan, se odottaa sisällämme kaikkina aikoina.
Annammeko itsellemme anteeksi, että olemme joskus pettäneet itseämme ja petämme? Pysähdymmekö miettimään miten kaunis maailma on ja voin luoda yhä lisää kauneutta maailmaan, muuttamalla ajatustani?
